LIBERALISMIN KRITIIKKI JA PUOLUSTUSPUHEET
Kuule kritiikki - kuuntele liberalismin puolustuspuhe:
ABC - Liberalismin yleinen kritiikki ja puolustuspuheet
Kritiikki Yhdysvalloissa
"Taloudellisen vapauden puute"
Sosialliliberalismin kriitikot väittävät, että sosiaaliliberaalisuuden panostus sosiaaliturvaan ja varallisuuden uudelleenjakoon voi tukahduttaa talouskasvua ja yksilöllistä aloitteellisuutta. He väittävät, että liiallinen valtion puuttuminen talouteen voi johtaa tehottomuuksiin ja vähentää taloudellisia mahdollisuuksia.
"Yksilön oikeuksien riittämätön suoja"
Jotkut väittävät Teehuoneessa, että sosiaaliliberaalisuuden keskittyminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon voi johtaa yksilön oikeuksien, kuten sananvapauden ja omistusoikeuksien, heikkenemiseen. Kriitikot katsovat, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelu voi joskus johtaa yksilön vapauksien tukahduttamiseen.
"Tehottomien resurssien käyttö"
Konservatiivit amerikkalaiset kriitikot toistavat vanhaa arvostelua nykyäänkin, että sosiaaliliberaalisuuden panostus sosiaaliturvaohjelmiin voi johtaa resurssien tehottomaan jakamiseen, sillä valtion virastot eivät ole tehokkaita julkisten ohjelmien hallinnoinnissa.
Neoliberalit ja republikaanit väittävät, että tämä johtaa julkisten varojen tuhlaukseen ja väärinkäyttöön.
Kritiikki Euroopassa
"Sosiaaliturvan liiallinen korostaminen"
Jotkut euroopppalaiset liberalismikriitikot väittävät, että sosiaaliliberaalisuuden painotus sosiaaliturvaan voi johtaa riippuvuuskulttuuriin ja yksilöllisen vastuun puutteeseen. He väittävät, että liiallinen valtion tuki heikentää henkilökohtaista aloitteellisuutta ja johtaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen.
"Taloudellinen osaamattomuus"
Eurooppalainen kritiikki kuuluu tutussa vanhassa väitteessä. Kriitikot esittävät
tieteellisenä fahktana , että sosiaaliliberaalisuuden talouspolitiikka voi johtaa korkeisiin velkatasoihin ja taloudelliseen vastuuttomuuteen.
Neoliberaallt väittävät, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelu voi joskus johtaa kestämättömään talouspolitiikkaan.
"Kansallisen identiteetin menetys".
Kriitikot populistilinjalla väittävät, että sosiaaliliberaalisuuden painotus monikulttuurisuuteen ja monimuotoisuuteen voi johtaa kansallisen identiteetin ja yhteisöllisyyden tunteen menettämiseen. He väittävät, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tavoittelu johtaa kulttuuristen perinteiden ja arvojen heikentymiseen.
Esimerkit kertovat talouden ideologisoitumisesta koska pääosa uudistavan liberalismin krtitiikistä tulee neo-ja uusliberaaleilta markkinatalouuden asiainajajilta.
Sosiaaliliberaalisuuden pääasiallinen kritiikki keskittyy edelleen vain sen oletettuihin negatiivisiin vaikutuksiin taloudelliseen vapauteen, yksilön oikeuksiin, resurssien jakoon ja kansalliseen identiteettiin. Konservatiivisten uusliberaalien hyökkäyksessä valtiota vastaan on kyse pyrkimyksestä muuttaa julkiset palvelut markkinoiksi.
”RealLiberaalit” puolustajat vastaavat, että nämä kritiikit ovat liioiteltuja ja että sosiaaliliberaalisuus on välttämätöntä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseksi globaalilla ekologisella syy-yhteydellä reaalimaailman menoon.
Vapaus veljeys tasa-arvoisuus
LIBERAALI OMATUNTO,
PUOLUSTUSPUHE
Sosiaaliliberalismin keskeiset periaatteet ensin:
Sanan voima kasvaa tiedon myötä, kerrataanpa liberaalin puolustuspuhe.
Ensimmäinen puolustuspuhe
Yksilön vapaudet;
Sosiaaliliberaalit uskovat yksilön vapauksien tärkeyteen, kuten sananvapauteen, uskonnonvapauteen ja kokoontumisvapauteen.
He tukevat yksityisyyden suojaa ja vastustavat hallituksen puuttumista henkilökohtaiseen elämään.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus; Sosiaaliliberaalit uskovat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin kaikille yksilöille taustasta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tämä sisältää oikeuden ja myös pääsyn koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin perustarpeisiin
.”TosiLiberaalit” kannattavat varallisuuden ja resurssien uudelleenjakoa vähentääkseen rikkausvallan ahneen tuhon kasvamista, eriarvoisuutta ja varmistaakseen, että kaikilla on reilut mahdollisuudet menestyä.
Tasa-arvo; Sosiaaliliberaalit uskovat tasa-arvoon kaikille yksilöille rodusta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Sosiaaliliberaalit tukevat yhtäläisiä oikeuksia ja suojelua marginalisoiduille ryhmille. He vastustavat syrjintää ja uskovat, että monimuotoisuus on yhteiskunnan vahvuus.
Säännelty vakaa markkinatalous; Sosiaaliliberaalit kannattavat säänneltyä markkinataloutta, toisin kuin klassisen liberalismin laissez-faire-lähestymistapa.
Sosiaaliliberaalit uskovat, että hallituksen tulisi puuttua taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten työttömyyteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Yksilön vapauden ja yhteisön hyvän harmonia; Sosiaaliliberaalit näkevät yhteisön hyvän olevan sopusoinnussa yksilön vapauden kanssa, toisin kuin klassisen neoliberaalismin yksilöllisempi painotus. Sosiaaliliberaalit uskovat, että yksilönvapaudet on taattava laillisesti ja varmistettava tehokkaasti, mutta tämä edellyttää sosiaalisia instituutioita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kaikille käyttää näitä vapauksia.
Yhteenveto; sosiaaliliberaalisuus korostaa yksilön vapauksia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, säänneltyä markkinataloutta ja uskoa siihen, että yksilön vapaus ja yhteisön hyvä voivat olla sovitettavissa yhteen. Nämä periaatteet erottavat sen klassisen liberaalismin markkinauskoisesta ja valtionvastaisesta lähestymistavasta.
Toinen puolustuspuhe
Selvitys arvomaailmasta
Yksilön vapauksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tasapainottaminen sosiaaliliberalismissa.
Yksilön vapaudet. Sosiaaliliberaalit uskovat yksilön vapauksien tärkeyteen, kuten sananvapauteen, uskonnonvapauteen ja kokoontumisvapauteen. He tukevat yksityisyyden suojaa ja vastustavat hallituksen puuttumista henkilökohtaiseen elämään.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sosiaaliliberaalit uskovat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin kaikille yksilöille taustasta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tämä sisältää pääsyn koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin perustarpeisiin.
He kannattavat varallisuuden ja resurssien uudelleenjakoa vähentääkseen eriarvoisuutta ja varmistaakseen, että kaikilla on reilut mahdollisuudet menestyä.
Yksilön vapauden ja yhteisön hyvän harmonia. Sosiaaliliberaalit näkevät yhteisön hyvän olevan sopusoinnussa yksilön vapauden kanssa, toisin kuin klassisen liberalismin yksilöllisempi painotus. He uskovat, että yksilönvapaudet on taattava laillisesti ja varmistettava tehokkaasti, mutta tämä edellyttää sosiaalisia instituutioita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kaikille käyttää näitä vapauksia.
Säännelty markkinatalous. Sosiaaliliberaalit kannattavat säänneltyä, vakaata markkinataloutta, toisin kuin klassisen liberalismin antaa mennä; laissez-faire-lähestymistapa. He uskovat, että hallituksen tulisi puuttua taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten työttömyyteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, edistääkseen sekä yksilön vapauksia että sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Yhteenveto, sosiaaliliberaalisuus pyrkii tasapainottamaan yksilön vapaudet ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden seuraavilla tavoilla:
Tärkeintä on ekologinen periaate ja sitten yksilön oikeuksien takaaminen laillisesti ja tarjoamalla sosiaaliset instituutiot ja mahdollisuudet, jotka mahdollistavat näiden vapauksien käytön kaikille.
Talouden ohjaus ja säänteleminenon globaalissamailmassamust - sosiaalisten ja taloudellisten erojen vähentämiseksi, säilyttäen kuitenkin markkinapohjaisen järjestelmän.
Yksilön vapauden ja yhteisön hyvä havaItseminen toisiaan täydentävinä, ei keskenään ristiriidassa olevina pyrkimyksinä.
Tavoitteena on luoda yhteiskunta, jossa yksilönvapaudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus tukevat toisiaan, eikä niitä nähdä nollasummapelinä. Tämä erottaa sosiaaliliberaalisuuden markkinauskoisesta klassisesta liberaalisuudesta.
Kolmas puolustuspuhe
Valtio ja liberaallit.
Miten sosiaaliliberaalit tasapainottavat valtion puuttumisen tarpeen ja yksilön vapauden tärkeyden?
Yksilön vapaudet. Sosiaaliliberaalit uskovat yksilön vapauksien tärkeyteen, kuten sananvapauteen, uskonnonvapauteen ja kokoontumisvapauteen. He tukevat yksityisyyden suojaa ja vastustavat liiallista hallituksen puuttumista henkilökohtaiseen elämään.
Valtion rooli. Sosiaaliliberaalit näkevät hyvä valtion roolin yksilönvapauden varmistamisessa ja yksilön vapauksien suojaamisessa pakolta tai ulkoisilta rajoituksilta. He kuitenkin uskovat, että valtion ja reguloinnin ei tulisi laajentua yli sen, mikä on tarpeen yksilönvapauden takaamiseksi. Valtion roolin laajuus riippuu siitä, korostetaanko positiivista vai negatiivista vapautta.
Positiivinen ja negatiivinen vapaus. Positiivinen vapaus tarkoittaa, että valtio aktiivisesti tarjoaa vapauksia ja mahdollisuuksia yksilöille, esimerkiksi sosiaaliturvaohjelmien kautta.
Negatiivinen vapaus keskittyy vapautumiseen ulkoisista rajoituksista ja puuttumisesta, rajoittaen valtion roolia. Sosiaaliliberaalit pyrkivät tasapainottamaan nämä kaksi vapauden muotoa, nähden ne toisiaan täydentävinä eikä keskenään ristiriidassa olevina.
Sosiaaliliberaalit kannattavat säänneltyä markkinataloutta, toisin kuin klassisen liberaalismin laissez-faire - antaa mennä lähestymistapa.
Sosiaaliliberaalit uskovat, että hallituksen tulisi puuttua taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten työttömyyteen ja eriarvoisuuteen, edistääkseen sekä yksilön vapauksia että sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Yksilön ja yhteisön hyvän harmonia. Sosiaaliliberaalit näkevät yhteisön hyvän olevan sopusoinnussa yksilön vapauden kanssa ekologisen periaatteen myötä, eivätkä näe niitä keskenään ristiriidassa olevina. Liberaalit uskovat, että yksilönvapaudet on taattava laillisesti ja varmistettava tehokkaasti, mutta tämä edellyttää sosiaalisia instituutioita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia kaikille käyttää näitä vapauksia - eivät valtion myymistä markkinoille.
Yhteenveto, sosiaaliliberaalit pyrkivät tasapainottamaan yksilön vapaudet ja valtion roolin seuraavilla tavoilla:
Yksilön oikeuksien takaaminen laillisesti ja tarjoamalla sosiaaliset instituutiot ja mahdollisuudet, jotka mahdollistavat näiden vapauksien käytön kaikille.
Valtion puuttuminen taloudellisten ja sosiaalisten epäkohtien ratkaisemiseksi, säilyttäen kuitenkin markkinapohjaisen järjestelmän.
Yksilönvapauden ja yhteisön hyvän näkeminen toisiaan täydentävinä, ei keskenään ristiriidassa olevina.
Tavoitteena on luoda yhteiskunta, jossa yksilön autonomia ja sosiaalinen hyvinvointi tukevat toisiaan ja jossa ihminen toimii talouessakin sopusoinnussa luonnon kiertokyvyn kanssa.
Mikä oli todistettava?
Vapaus,veljeys, tasa-arvoisuus.
HYVÄ KYSYMYS
Mitä uhkia liberalismille esitetään?
Liberalismille esitetään useita uhkia ääriliikkeet. Tässä uhat pähkinänkuoressa.
Ulkoiset uhat:
Ääriliikkeiden ja populististen liikkeiden nousu:
Nämä liikkeet kyseenalaistavat liberaalin demokratian perusperiaatteita ja ajavat usein yksinkertaistettuja ratkaisuja. Esimerkkinä yli perustuslain tapahtuva rajojen ja rajavalvonnan korostaminen populistisessa retoriikassa.
Epäliberaalit globaalit toimijat:
Kiina ja Venäjä vasallivaltioineen heikentävät kuvaa demokratioiden kyvystä ratkaista ongelmia ja pyrkivät siirtämään valtaa pois demokraattisista maista.
Ulkoiset kriisit:
Pandemiat ja ilmastokriisi voivat horjuttaa luottamusta liberaaliin demokratiaan.
Sisäiset uhat:
Taloudellinen eriarvoisuus:
Uusliberalistinen politiikka on johtanut tuloerojen kasvuun, sosiaaliturvan heikentymiseen ja julkisten palveluiden alasajoon. Se onliberalismin lippua viekkaudella yksityistämiseen pyrkivä omaetuajattelija.
Kansalaisten epäluottamus:
Epäluottamus poliittisia instituutioita kohtaan ja populismin nousu voivat heikentää liberaalia demokratiaa.
Neoliberalismi & hämäys:
Uusliberalismi ajaa väellä, rahalla markkinoiden vapautta ja yksilön vastuuta, mikä on johtanut moniin ongelmiin, kuten tuloerojen kasvuun ja sosiaalisen liikkuvuuden vähenemiseen.
Tilanteessa korostuu momentum; sosiaaliliberalismin merkitys vastavoimana uusliberalistiselle ajattelulle.
Sosiaaliliberalismi kannattaa vapaata markkinataloutta, mutta korostaa myös valtion roolia hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä. Tuhon uhan ekologisen periaatteen merkitys osana liberaalia yhteiskuntatoimintaa nostetaan esille yhä voimakkaamin.
Aktivistille omat lääkkeet
Mitä on vastademokratia ja miten se toimii
Perinteisen äänestysdemokratian rinnalle on noussut uusia osallistumisen muotoja, joiden avulla kansalaiset pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja pitämään päättäjät vastuullisina.
Vastademokratia on ranskan kielen ilmaisusta contre-démocratie johdettu termi, jonka on kehittänyt ranskalainen demokratiatutkija Pierre Rosanvallon.
Vastademokratia ei ole vastakkaista demokratialle, vaan se kuvaa kansalaisten oikeutta valvoa, arvostella ja tarvittaessa vastustaa poliittisten päättäjien toimintaa.
Se on eräänlainen demokratian "toinen tukipilari", joka täydentää virallisten demokraattisten instituutioiden toimintaa.
Vastademokratian taustalla on ajatus siitä, että kansalaisten tapa osallistua politiikkaan on muuttunut.
Miten vastademokratia ilmenee?
Vastademokratian kamppailumuotoja:
Epäluottamuksen ilmaiseminen:
Kansalaiset suhtautuvat entistä kriittisemmin poliittisiin instituutioihin ja johtajiin. He eivät enää tyydy pelkästään äänestämään vaaleissa, vaan haluavat seurata aktiivisesti päättäjien toimintaa ja kyseenalaistaa heidän tekemiään päätöksiä.
Aktivismi ja kansalaisliikkeet:
Kansalaiset järjestäytyvät yhä useammin erilaisten kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen kautta ajaakseen heille tärkeitä asioita. Nämä liikkeet pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon esimerkiksi mielenosoituksin, vetoomuksin ja kampanjoin.
Verkostoituminen ja tiedonjako:
Internet ja sosiaalinen media ovat luoneet aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiselle. Kansalaiset voivat verkostoitua keskenään, jakaa tietoa ja mobilisoida ihmisiä toimimaan nopeasti ja tehokkaasti.
Vastakkainasettelu ja kritiikki: Vastademokratiaan liittyy usein voimakas vastakkainasettelu vallanpitäjien kanssa. Kansalaiset eivät epäröi kritisoida päättäjiä ja vaatia heiltä parempaa ja vastuullisempaa toimintaa.
Vaikka vastademokratiaa pidetään tärkeänä osana toimivaa demokratiaa, sillä on myös vastapuolensa.Vastademokratian uhkakuvista on ajassatärkein vastustaja on ääriliikepopulismi, joka voi johtaa yksinkertaistettuihin ratkaisuihin, vastakkainasettelujen kärjistymiseen ja jopa demokratian periaatteiden murentumiseen.
Onkin tärkeää löytää tasapaino "virallisten demokraattisten instituutioiden" ja kansalaisten aktiivisen osallistumisen välille.
Toimiva liberaali demokratia tarvitsee sekä vahvoja instituutioita että aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia.
