LIBERAALIT OSAPUOLENA TAISTELUSSA MAAILMAN JÄRJESTYKSESSÄ

Liberaalien rooli maailman järjestysten kamppailuissa

Liberalismi on monimuotoinen aatesuuntaus, joka on kehittynyt ja jakautunut eri koulukuntiin historian saatossa.

Liberaalit korostavat nyt sosiaaliliberalismin merkitystä vastavoimana uusliberalismille ja painottavat liberaalin ajattelun jatkuvaa kehitystä ja sopeutumista muuttuvaan maailmaan.

Ovatko liberaalit periaatetasolla toinen osapuoli maailmanjärjestysten välisissä kamppailuissa?

Katsotaanpa.

Liberalismin eri koulukunnat:

Klassinen liberalismi: Korostaa yksilönvapautta, rajoitettua valtiota ja vapaita markkinoita.

Sosialiliberalismi:  Kannattaa yksilönvapautta ja vapaita markkinoita, mutta näkee valtiolla roolin hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä.

Uusliberalismi: Painottaa markkinoiden vapautta ja valtion roolin minimoimista.

Muita liberalismiin liittyviä käsitteitä:

Libertarismi: Äärimmäinen liberalismin muoto, joka vastustaa lähes kaikkea valtion toimintaa.

Kommunitarismi: Sosiaaliliberalismin aatteellinen vastapooli, joka korostaa yhteisön merkitystä ja perinteisten arvojen säilyttämistä.

Monet kuvaavat myös liberalismin haasteita globaalissa maailmassa. Taloudellinen epätasa-arvo, ilmastonmuutos ja kulttuuriset ristiriidat haastavat liberalismin perusarvoja.

Tässä Aateakatemiassa kirjoittajat  tarjoavat näkökulmia liberaalien arvoihin ja toimintaan globaalissa kontekstissa, joista voi tehdä joitain johtopäätöksiä.

Liberalismi on monimuotoinen aatesuuntaus, joka on kehittynyt ja jakautunut eri koulukuntiin historian saatossa. Liberaalit korostavat liberaalin ajattelun jatkuvaa kehitystä ja sopeutumista muuttuvaan maailmaan

Arvot ilmenevät perustalähtökohdissa kuten yksilökeskeisyys ja vapaus: Liberalismi korostaa yksilön vapautta ja oikeuksia. Tämä voi asettaa liberaalit vastakkain autoritaaristen järjestelmien kanssa, jotka rajoittavat yksilönvapauksia.

Sosiaaliliberaalit uskovat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin kaikille yksilöille. He kannattavat usein varallisuuden uudelleenjakoa eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Tämä näkemys voi asettaa heidät vastakkain taloudellisten järjestelmien kanssa, jotka korostavat vapaata markkinataloutta ilman sääntelyä.

Liberaalit ovat maailman  kansalaisia joille on tärkeää globaali ekologinen vastuu: Liberaalit puhuvat liberaalien tehtävästä "pelastaa ihmiskunta tuholta" ja korostavat yhteistyön tärkeyttä globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, edessä. Tämä viittaa siihen, että liberaalit näkevät itsensä globaalin vastuun kantajina.

Väärän rahan vastustaaminen eli Kritiikki uusliberalalismista: Radikaalit liberaalit kritisoivat uusliberalistista ajattelutapaa, joka on johtanut eriarvoisuuden kasvuun ja hyvinvointivaltion heikentymiseen. Tämä kritiikki osoittaa, että ”liberaalit” eivät ole yhtenäinen ryhmä, ja heidän keskuudessaan on erilaisia näkemyksiä taloudesta ja valtion roolista.

Liberaalit uskovat kansainväliseen yhteistyöhön ja globaalien pelisääntöjen luomiseen.

Näiden näkökulmien perusteella voi tulkita, että liberaalit eivät välttämättä ole yhtenäinen "osapuoli" maailmanjärjestysten kamppailussa, vaan heidän arvonsa ja toimintansa voivat asettaa heidät tukemaan tiettyjä järjestelmiä ja kritisoimaan toisia.

Heidän keskittymisensä yksilönvapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen voi johtaa heidät vastakkain autoritaaristen ja epätasa-arvoisten järjestelmien kanssa.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liberalismi on laaja käsite, ja liberaaleilla on erilaisia näkemyksiä.

Aateakatemian liberaali omatunto  ei pyri tarjoamaan kaiken kattavaa analyysiä liberaalien roolista maailmanpolitiikassa, joten lisätutkimus  ja keskustelu on tarpeen aiheen syvällisempään ymmärtämiseen. kuitenkin tarjoavat näkökulmia liberaalien arvoihin ja toimintaan globaalissa kontekstissa, joista voi tehdä joitain johtopäätöksiä.

Polarisoituneessa yhteiskunnassa, jossa eri osapuolet eivät kuuntele toisiaan, nuoret ja vanhat sukupolvet voisivat auttaa yhteisymmärrykseen mentoroinnin ja kunnioittavan asenteen avulla.

Kun yhteiskunnassa on vahva vastakkainasettelu ja eri ryhmät eivät ymmärrä tai kuuntele toisiaan.

Liberaalissa ” omatunnossa” korostetaan avoimen, kunnioittavan ja ymmärtäväisen asenteen merkitystä keskustelussa.

Tällainen lähestymistapa voisi auttaa kuromaan umpeen kuilua eri ryhmien välillä ja edistää yhteisymmärrystä.

Esityksen keskeiset termit:

• Polarisoitunut:  Tilanne, jossa mielipiteet tai näkökulmat ovat jakautuneet voimakkaasti kahteen vastakkaiseen leiriin.

• Kuuro:  Tässä yhteydessä kuvaannollinen ilmaus, joka tarkoittaa haluttomuutta kuunnella tai ymmärtää toisen näkökulmaa.

• Mentorointi:  Ohjaussuhde, jossa kokeneempi henkilö (mentori) ohjaa ja tukee vähemmän kokenutta (aktori) tämän kehityksessä.

• Vapaamielisyys:  Avoin ja suvaitsevainen eri näkökulmille.

Tiedämme, että talouden kasvu ei enää jälkiteollisissa, tietämyksen ja tiedon yhteiskunnissa takaa onnellista tai edes taloudellisesti turvattua elämää.

Kasvu luo pikemmin uhan maailman säilymiselle nykymittaisen tai suuremman ihmiskunnan sisältäen.

Taloudelle on löydettävä kohtuun suunta, tasapaino luonnon kanssa ja tasa-arvoa enemmän tuloja ja etuja jakaantumisessa maailman väestön kesken ja yhteiskuntien sisällä.

Väestö räjähtää nykyisestä kahdeksasta miljardista ihmisestä nopeasti koska hedelmällisyysikäisiä ihmisiä on liikaa paljon tasoituksia eikä Kiinan yhden lapsen lapsen konstilla missään muualla.

Helsingin yliopiston professori Janne Hukkinen selvitti ympäristötieteen, josta löytyy vaihtoehdot: ” näin ollen ainoaksi pelivaraksi kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä jää pienentää bruttokansantuotteen vuosikasvua henkeä kohden. Paine talouden supistamiseen kohdistuu nimenomaan jälkiteollisen kasvun yhteiskuntiin, koska kehitysmaissa talouskasvua vielä tarvitaan perushyvinvoinnin turvaamiseksi .

Edellä esitetty ei ole ideologiaa. Se on termodynaamisten ja aritmeettisten tosiasioiden hyväksymistä. Taloutta ei tarvitse kasvattaa vaan supistaa.

Tämä ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta vaan riittävyyttä ja hyvinvointia. Kulttuuritutkimus on osoittanut, että kulttuurit määrittelevät eri tarvittuurien aineelliset tarpeet ja niiden optimaaliset luonnonvarat hyvin vaihtelevasti.”

On siis katsottava asioita uudella tavalla, se ei ole asiaan liittyen, historiassa edistyminen tähän, innovaatioihin, ideoihin ja kykyyn viedä ne toteen.  Olemme suuressa murroskohdassa, momentum pitää vaihtoehtoa, panna tavat toimiksi koska toinen vaihtoehto on kohtalokas; fataali.

Akateemiset, mutta ideologiset, poliittiset talousopit eivät ole toimineet, 20 viime vuoden aikana, suunta on ollut monessa todella huonompi vaikka äärimmäisen köyhyyden ilmoituksen menestyttynä.

Maailman finanssijärjestelmä uhkaa kaatua kasinokulttuuriin ja työttömyys uhkaa väestön enemmistöä. Tilanne on kuin maailmansotien välissä, fasismi ja vihaava ääripuhe nostaa päätään kun kansallisuusaate tulkitaan kääntymiseksi sisäänpäin ja menneisyyteen kun historiaa tulkitaan vakavaksi.

Sekin jää huomiomatta, että viime vuosisadan menestyneimmät kansakunnat ovat maahan muuton hyödyntäjiä; emigranttimaita, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Ruotsi, Saksa...

Meidän on löydettävä tilalle uutta uutta, jota ei vielä ole olemassa – se meidän pitää itse kehittää ja rakentaa.

Maailma tarvitsee nyt tutkijoita, mutta ennen kaikkea kansalaisia, jotka ovat valmiita kehittelemään vaihtoehtoisia malleja myös yhdessä; ruohonjuuritasolta käsin,  silloin kun pitää.

Nyt pitää.