LIBERAALIN DEMOKRATIAN UHKIA ÄÄRILIIKKEIDEN VAHVISTUESSA

Liberaalille demokratialle esitetään useita uhkia sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Yksi -ja tänään paha uhka, on ääriliikkeiden ja populististen liikkeiden häikäilemätön imperialismi ja nousu Yhdysvalloissa.

Nämä liikkeet ajavat yksinkertaistettuja ratkaisuja ja kyseenalaistavat liberaalidemokratian perusperiaatteita, kuten oikeusvaltiota ja vähemmistöjen oikeuksia.

Populistinen retoriikka, joka korostaa rajoja ja rajavalvontaa, voi luoda jännitteitä liberaalien arvojen ja käytännön politiikan välille.

Siihen on vedetty mukaan myös media.

Sosiaaliseen ja ammattimediaan liittyvä polemiikki on seurausta uudesta tilanteesta ihmiskunnan historiassa; että julkisella keskustelulla ei ole enää virallista valvojaa. Kunkin omien näkemysten ja mielipiteiden julkaisukynnys on pelkästään oman valinnan varassa.

Syytöksessä valehtelevasta mediasta ei olla ensi kertaa asialla: valemediasta puhuttiin jo Euroopan hullun vuoden 1848 aikoina, sitten ensimmäisen maailmansodan aikaan ja sitten tien tasoittajana valtaan Hitlerille, sitten natsisaksassa, sitten kylmän sodan aikana neuvostokritiikissä ja nyt amerikan tuontitavarana trumpilaisimallilla myös Suomessa.

Päämääränä on tuhota median uskottavuus ja maine toistuvalla väitetoistolla eli horjuttamalla luotto pois vanhojen göbbelsien konstien avulla. Trumpin malli menestyy edelleen alalla, mm. Unkari, Ruotsi ja Suomi ovat putoamassa valehtelumedian poteroihin suojaan saalistukselta ja pelolla johdattamisesta.

Oikeuslaitoksen paikalle siirtynyt massamedia ei huomaa kuinka se itse edesauttaa kärpäs-härkäsmoukarillaan osapuoliasemaansa.

Lehdistö ei osaa sanoa mistä kenkä nyt puristaa eikä huomaa, että se kaivaa liikalupausrubari rubarilta, klikki klikiltä ja tuomiojournalismin moukarinisku iskulta, kohukärpästen viikkoavaus kerrallaan, omaa poteroaan syvemmäksi omahyväisen itsensä ja yleisön väliin, vailla kykyä itsekritiikkiin ja lukutaitoa ajan merkkeihin.

Joskus tuntuu, että media tuntee vain teorian merkityksestään mutta ei kykene taistelemaan somesyytöksiä vastaan, vaan lankeaa ansaan vaikka käyttöön taas otetut faketemput ovat ikivanhoja.

Samalla digialkuajan ideaali jokaisesta ihmisestä omana kustantajanaan on jäänyt vaille levikkiä tietointensiivisessä tietoverkkoapatiassa.

Pielessä ollaan kun markkinoilla tuotetaan sisältöä aina oikeassa, yhden totuuden näköalalla.

Miksi halutaan, että älypuhelimet pitää ottaa lapsilta pois kiusaajien, markkinoiden ja pelureiden käytäessä asemiaan väärin.

Onko tieto pian myrkytetty niin, että sen on oltava lapsille kiellettyä.

Totuus on väännetty valheeksi tekoälyn korvatessa loputkin humanismista.

Median tehtävänä on pyrkiä ylläpitämään korkeita journalistisia standardeja ja tarjota yleisölle tasapuolista, totuudenmukaista ja monipuolista sisältöä.

Valheellinen media, olipa kyse sitten tarkoituksellisesti vääristellyistä tiedoista, sensaatiohakuisesta journalismista tai valheellisten narratiivien levittämisestä, kantaa monia vaaroja mukanaan.

Valhemedia - oli osapuoli sitten trolli tai toimittaja, lukijoista puhumattakaan, ruokkii yhteiskunnallista polarisaatiota levittämällä ääripäiden näkökulmia ja lietsoen kiistoja. Kun ihmiset altistuvat vain omia mielipiteitä tukeville tiedoille, syntyy helposti eripuraa ja vastakkainasettelua yhteiskunnassa.

” Ollaan tultu taas myös velivenäläisen etupiireilyyn tai oikeutettujen sotien aloittamisen; bellum justumin aikaan, jolla aina raamatullisin tai nationalistin sanankääntein on puolustettu oman maan oikeutta hyökätä.

Nyt kuitenkin luvatonta toimintaa perustellaan koko sodan oikeuteen koko maapallolla etupiiirit ovat maanosallisia tai globaaleja kooltaan kuten Putinin unelmat todistavat.

Imperiumi on hankkinut myös sodan aloittamisen, jus ad bellum-oikeuden muilta YK:ssa, kysyen jos et ole puolellamme olet meitä vastaan? Toinen imperiumi sotii Ukrainassa entiseen omistukseen viitaten. Kolmas rakentaa silkkitietä omaa hyökkäystään varten aurinkoisin mieli

Sodan aloittamisen oikeus on jaettu, sodan hedelmät korjaa yksi. Ja kun jus ad bellum käsittää käsitteellisen vihollisen; terrorismin, voi sotaa käydä missä vain lennokkien avulla, omalta preerialta tai tundralta käsin, keneltäkään kysymättä. ” Michael Hardt, Antonio Negri: Imperiumi, WSOY, 2005.

Yhteisen veneen airoihin soutamaan Purran sakset airoina kohti yhteisvastuuta ryhtyvien on syytä muistaa miten hyvinvointia on Suomessa viime vuosikymmenet jaettu, muistuttaa yhteiskuntatieteilijä Raija Julkunen. Varallisuuden kasvu viime vuosikymmenillä kertoo kasvavasta taloudellisesta eriarvoisuudesta, joka on vain yksi monista ilmentymistä - uusliberalistisen politiikan vaikutuksista yhteiskuntaan.

Thomas Piketty osoittaa uudessa kirjassaan laajaan tilastoaineistoon perustuen, että tuloerot ovat maailmanlaajuisesti kasvaneet 1980-luvulta lähtien, kun pääomat vapautettiin ja kapitalismin nykyvaihe alkoi.

Tätä Piketty nimittää hyperkapitalismiksi. Hänen mukaansa se uhkaa johtaa romahdukseen, ellei tulonjakoa muuteta tasaisemmaksi.

” Pääoman vapaa liikkuvuus ei pudonnut taivaasta. Se sovittiin kansainvälisillä sopimuksilla, ja meidän täytyy kirjoittaa uudelleen nuo sopimukset,” Piketty sanoo.

Toinen uhka on epäliberaalit globaalit toimijat, kuten Kiina ja Venäjä. Nämä toimijat heikentävät kuvaa demokratioiden kyvystä ratkaista ongelmia ja siirtävät taloudellista ja poliittista valtaa pois demokraattisista maista. Lisäksi ulkoiset kriisit, kuten pandemiat ja ilmastokriisi, voivat horjuttaa luottamusta liberaaliin demokratiaan.

Myös taloudellinen eriarvoisuus ja uusliberalistinen politiikka nähdään uhkana. Nämä tekijät ovat johtaneet sosiaaliturvan heikentymiseen, tuloerojen kasvuun ja julkisten palveluiden alasajoon.

Lisäksi kansalaisten epäluottamus poliittisia instituutioita kohtaan ja populismin nousu voivat heikentää liberaalia demokratiaa.

Uusliberalismi, joka korostaa markkinoiden vapautta ja yksilön vastuuta, on johtanut moniin ongelmiin, kuten tuloerojen kasvuun ja sosiaalisen liikkuvuuden vähenemiseen.

Epäluulo demokratiaa kohtaan on kytköksissä rakenteisiin kohdistuvaan epäluuloon, ja nämä kaksi vahvistavat toisiaan. Tämän epäluulon takia demokratiaan ollaan pettyneitä. Ongelma on demokratian muodossa, ei politiikan itsestään heikkenevä muoto. Vallasta on tehty objekti, ja sen halutaan nykyisin olevan mahdollisimman avoin, jotta sen val- vonta olisi onnistunutta. Vastademokratian ikävä äärimuoto on populismi. Pierre Rosanvallon pitää populismia vastademokratian tautina, vaivana, josta tulee pyrkiä eroon.

On tärkeää huomata, että leslistelussa korostetaan sosiaaliliberalismin merkitystä vastavoimana uusliberalistiselle ajattelulle.

Sosiaaliliberalismi kannattaa vapaata markkinataloutta, mutta korostaa myös valtion roolia hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä. Lähteet myös korostavat ekologisen periaatteen tärkeyttä osana liberaalia ajattelua.

Kaikki tämä on ollut ja on poliittisilla asialistoilla jo pari-kolme vuosikymmentä.

Onko enää mahdollista kääntää kurssia ja palauttaa hyvinvointivaltion perusperiaatteet keskiöön politiikassa?

Yksi keskeinen haaste on uusliberalisoituminen, joka on johtanut useisiin hyvinvointivaltiota heikentäneisiin politiikkamuutoksiin, kuten tuloerojen kasvuun ja sosiaaliturvan heikentämiseen.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu ihmisten kyvystä tunnistaa ja vastustaa uusliberalistisia ideologisia oletuksia. Tarvitaan uusi toimintamalli, joka keskittyy taloudellisen tehokkuuden sijaan tasa-arvoon, sosiaaliturvaan ja ekologiseen turvallisuuteen.

”Oikeat Liberaalit” korostavat sosiaaliliberalismin merkitystä vastavoimana uusliberalistiselle ajattelulle. Sosiaaliliberalismi kannattaa vapaata markkinataloutta, mutta korostaa samalla valtion roolia hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä.

Tämä vaatii poliittista tahtoa, joka tunnistaa käytössä olevan hämäysviestinnän ja ideologisen markkinaistamisen aiheuttamat ongelmat ja pyrkii aktiivisesti korjaamaan myös niitä.

Tarvitaan hyvinvoinnin - ja uusi ekologinen - toiminta-ajatus, joka ei ainoastaan keskity taloudelliseen tehokkuuteen, vaan myös tasa-arvon, sosiaaliturvan ja kansalaisten ekologisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen.