KAIKKI MAAILMAN LIBERALISMIT JA LIBERAALIT, NYT ON HÄTÄTILA

Kansalaisten tapa osallistua politiikkaan on muuttunut.

Puolueet toivovat, että kansalaiset osallistuisivat poliittisiin instituutioihin.

Todellisuudessa poliittisiin instituutioihin kohdistuu voimakkaita odotuksia ja vaatimuksia, joita esitettäessä kyseenalaistetaan vallan rakenteet.

Ihmiset toimivat instituutioiden sijaan itse tietoverkkojen ja digitaalisen suoran toiminnan keinoin niin hyvässä kuin pahassakin.

Paradoksaalisen järkyttävää on, että yhteistoiminnan ollessa ainoa keino varjella luonto - ja itsemme sen osana, me emme pelasta itseämme toimimalla yhdessä, vaan jakaannumme kaikissa asioissa ja puhumme käyttämättä korviamme.

Nykydemokratiasssa epäluulosta on tullut taitavasti käytettynä myös vallan rakenteellinen osa, jonka turvin päättäjät toimivat edustuksellisissa demokratioissa ”strategisen viestinnän”, suoranaisen valehtelun, käsitehämäämisen ja salaliitoteorioiden leivän & sirkushuvin modernin kohusoveltamisen kautta.

Me emme suvaitse toisiamme, vapaamielisyys on muuttunut ahdasmielisyydeksi ja arvoista on tehty pilkan kohde.

Epäluulo demokratiaa kohtaan on kytköksissä vallan rakenteisiin kohdistuvaan epäluuloon, ne vahvistavat toisiaan.

Uusi digitaalinen, verkostoitunut maailma tarjoaa uusille ryhmille lähimallin paikallisesti ja samalla huikean globaalin areenan verkostua.

Sosiaaliseen mediaan on syntynyt kansalaisten uusi oikeusasetelma valvoa, tuomita ja torjua - ja kiittää - poliittisten päättäjien toimintaa.

Sen äärimuoto on populismi ja vihapuhe.

Vastaus kansanvallan uudistamisessa ei kuitenkaan ole vallan kumoaminen ja demokratian vastaisuus kuten populisteilla useimmiten on, vaan demokratian ja ihmisarvon kunnioitus, niiden kohentaminen ja laillisen yhteiskunnan suojaaminen niin ääriliikkeiltä kuin ahneilta markkinavoimiltakin.

Tulisi siis syventää demokratiaa entisestään ja löytää ulospääsy edustuksellisen demokratian ongelmiin.

Liberalismiin kuuluu tasa-arvo, vapaamielisyys ja sallivuus.

Sallivuusperiaate tarkoittaa, että sallittakoon, kunnes kiellolle löytyy riittävät perusteet - hieman samaan tapaan kuin oikeuden edessä ollaan syyttömiä, kunnes toisin todetaan.

LIBERALISMIN VÄÄRINKÄYTTÖ

”Liberalismi”-sana on levinnyt viitteeksi, jonka alle on tunkua sellaisissakin piireissä, joiden vapaamielisyys on verovapaata matkustamista toisten selässä.

Amerikkalainen tapa jakaa ihmiset arvoineen liberaaleihin ja konservatiiveihin on yleistynyt Euroopassakin jopa siinä määrin, että arvot ovat menneet sekaisin.

Aikamme on täynnä liberalismeja.

Liberaalit pitää jakaa kahteen pääleiriin konservatiivisiin markkinaliberaaleihin eli ”uusliberaleihin” - ja toisaalta vihertäviin sosiaaliliberaaleihin.

Uusliberaalit eli konservatiiviset markkinaliberaalit, jotka hallitsevat juauri nyt talouden järjestelmää, uskovat kulutuskansalaisuteeen perustuvaan kansalaiskäsitykseen, jossa tarjonta itsessään luo kysyntää ja paras tulos saavutetaan markkinoita kiihdyttämällä, synnyttämällä aina vain kasvua, jossa pyrkimyksessä kaikki on alisteista maksimaalisen vapauden markkinoille. Valtio ja sen hyvinvointirakenne  on markkinoille punainen vaate.

Sosiaalilberaalit puolestaan suosivat hyvinvointiyhteiskunnan solidaarista mallia enemmän kuin markkinaoppia arvellen siten lisäävänsä yksilöiden todellista valinnanvapautta.

Liberalismien väliltä löytyy myös aikamme ratkaisevin vedenjakaja; ero kansalaisuuden sisältöön.